Näyttää siltä, että olet sijoittautunut .
Siirry Scania-markkinapaikkaasi saadaksesi lisätietoja.
Suomi
myyntialueella
Production units

MODULAARINEN TUOTANTOJÄRJESTELMÄ

Mies modulaarisen järjestelmän takana

Scanian arvostettu modulaarinen tuotantojärjestelmä ei ole kenenkään yksittäisen henkilön aikaansaannos, mutta yhtiön ensimmäisellä teknisellä johtajalla Sverker Sjöströmillä oli siinä tärkeä rooli.

1950-luvun alkupuolella Scania-Vabisin komponentti- ja materiaalitoimitukset Saksasta ja muualta jättivät paljon toivomisen varaa. Tilanne kävi niin hankalaksi, että yhtiön oli laitettava jäihin valtaosa uusien ajoneuvojen ja moottorien kehitystyöstä. Osat olivat väärin mitoitettuja ja materiaalit viallisia tai puutteellisesti testattuja, minkä vuoksi osat ja komponentit olivat usein yli- tai alimittaisia.

Laatuongelmien korjaamiseksi Scania-Vabis kääntyi tuolloin hiljattain värvätyn 27-vuotiaan Sverker Sjöströmin puoleen. Hän oli lujuusopin asiantuntija ja tekniikan lisensiaatti Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan linjalta.

Sjöström ryhtyi systemaattisesti tutkimaan, millaisten rasitusten alaiseksi kuorma-auto joutuu varsinaisessa käytössä. "Mittaustulokset käänsivät monet tuolloin vallinneet käsitykset eri komponenttien lujuuden laskennasta päälaelleen", Sjöström kertoi eräässä haastattelussa vuonna 2004. "Tietokonelaskelmat perustuivat tuolloin komponenttien lujuuteen staattisten kuormitusten alaisena, eikä niiden todellisia käyttöolosuhteita huomioitu. Tämä oli arvioitava uudelleen."

"Vallinneen käsityksen mukaan esimerkiksi kutakin moottorikokoa varten oli yksi tietty vetopyörästö ajoneuvon käyttötehtävästä riippumatta. Uusien tulosten mukaan lähestymistapa oli täysin väärä. Moottoriteholla ei juuri ollut merkitystä. Tärkeimmät mitoittamiseen vaikuttavat tekijät sen sijaan olivat ajoneuvon kokonaismassa ja kuljetusreittien topografia."

Vuonna 1961 Sjöströmistä tuli Scania-Vabiksen ensimmäinen tekninen johtaja. 1960-luvulta alkaen kuorma-autotuotanto kasvoi merkittävästi, ja yhä suurempi osa Scania-Vabiksen tuotteista meni vientiin. Samalla kuorma-autoista tuli yhä monimutkaisempia. Asiakkaiden vaatimustaso kasvoi, ja kuorma-autojen oli usein pystyttävä toimimaan täysin uudenlaisissa ympäristöissä.

"Tämä loi tarpeen kuorma-autojen eri käyttötehtävien luokittelulle", tri Sjöström kertoi. "Kun kullakin komponenttityypillä oli tarkkaan harkittu valikoima erivahvuisia vaihtoehtoja, asiakkaiden erilaiset tarpeet pystyttiin täyttämään rajallisella komponenttimäärällä. Samalla myös lopullisen tuotteen massa pienentyi.

Scanian kilpailijoiden mielestä toimivaa modulaarista järjestelmää oli mahdotonta luoda, mutta Scanian vahva keskittyminen raskaisiin ajoneuvoihin osoittautui erittäin tärkeäksi. Myöhempi kehitys perustui yhtiön tutkimus- ja tuotekehitysyksiköiden rakentavaan yhteistyöhön.

"Kehitimme GPRT-malliston yhdessä omien ohjaamo- ja runkotuotantoyksiköidemme kanssa. Konseptit alkoivat kehittyä 1960-luvun loppupuolella, kun työstimme uusia ohjaamoita. Pääsimme yhteisymmärrykseen: jos voisimme kehittää kokonaan uuden malliston, miltä se näyttäisi?"

Täysin modulaarisen kuorma-automalliston ensimmäinen malli oli nokallinen T-kuorma-auto, joka julkistettiin huhtikuussa 1980.

Neljään ohjaamotyyppiin perustuvaa GPRT-mallistoa kutsuttiin 2-sarjaksi, ja se julkistettiin joulukuussa 1980.

Uusi mallisto jaettiin kolmeen käyttöluokkaan: M (keskiraskas), H (raskas) ja E (erikoisraskas).

Uudessa mallistossa modulaarinen järjestelmä onnistui lähes täydellisesti. Rajallisesta määrästä pääkomponentteja Scania pystyi luomaan lähes rajattoman määrän kuorma-autoversioita, jotka voitiin räätälöidä yksittäisten asiakkaiden erikoistarpeisiin.